Kävin kansallismuseossa. Erään osaston seinällä oli valokuva näyttely menestyvistä yrittäjistä. Yhdessä näistä seinästä, oli kuitenkin teksti mikä kiinnitti huomioni, kuvan tai maalauksien sijaan.
Siinä luki monella eri kielellä seuraava:
”Kalevalan kansanviisaudet voisivat
palauttaa meidät siihen isoon kuvaan, jossa muu
maailma tarvitsee meitä.
Sampoaminen – Uuden luominen.”
Halusin tuoda näkemykseni näistä viisauksista, ja miten ne heijastuvat päiviimme suomalaisina.
1. Kullervon tarina
Aloitetaan opetukset toisesta, nykyään myös eräänlaisesta kansankirjastamme. Kalevalan tasoisesta eepoksesta, eli Raamatusta:
”Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.”
Viidennestä Vuorisaarnasta.
Tarinaan – Kalevalassa kerrotaan Kullervosta. Kullervon elämä on täynnä väkivaltaa ja katkeruutta.
Erittäin käännerikkaiden tapahtumien jälkeen (tasoa sukurutsausta), epätoivoinen Kullervo lähtee sotaretkelle, kostaen suvulleen aiheutetut kärsimykset.
Kuitenkin, retkellään hän kuulee loppujen perheenjäsentensä menehtyneen, yksi toisensa jälkeen.
Kun Kullervo, kostoretkellä toimineena, palaa autiolle kotitilalleen, hän on lopussa. Hän käy raastavan keskustelun miekkansa kanssa – joka on tässä vaiheessa nähnyt sekä viattoman, että syyllisen, veren vuodatettuna.
Yllättäen, ase myös vastaa hänelle.
Kun hän päättää sisäinen tuskansa surmaamalla itsensä.
Kullervon kostoretkeen liittyvä sukujen välinen kiista heijastelee laajalti tunnettua veljessodan myyttiä paikallisessa muodossa. Kuitenkin, se saattaa sisältää myös historiallisia piirteitä.
Tarinat Kalervon ja Untamon sukujen konfliktista on nähty monikerroksisina, ja niissä on tulkittu olevan elementtejä eri aikakausilta peräisin olevista todellisista ryhmien ja sukujen välisistä yhteenotoista.
2. Sammon taonta
Kalevalassa Sampo on ihmeellinen esine, joka tuottaa omistajalleen vaurautta, mutta myös onnen.
Nyky-yhteiskunta kohtaa monia haasteita, kuten ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen ylikulutuksen ja sosiaalisen eriarvoisuuden. Tässä kontekstissa sampoaminen voidaan nähdä pyrkimyksenä luoda uusi, kestävämpi tapa elää ja toimia.
Maailmassa missä on käynyt luontokato, mahdollisuudet onneen vähenevät.
Kalevala kutsuu meitä etsimään ratkaisuja, jotka eivät tuota vaurautta vain yksilölle, vaan koko yhteiskunnalle, ja jopa maapallolle.
Sampoaminen viittaa esineeseen, mutta sen voi nähdä myös ajattelutapana. Innovatiivisuutta ja yrittäjähenkisyyttä tarvitaan, käytännöllisen laman keskellä.
Yritysmaailmassa tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sosiaalisia yrityksiä, jotka pyrkivät ratkomaan yhteiskunnallisia ongelmia liiketoimintansa kautta, tai kestäviä innovaatioita, jotka huomioivat ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin.
Kalevalan Sammon luominen vaati tietoa ja taitoa.
Ja sen keräämisessä sekä jakamisessa, olemme tunnetusti parhaita.
Sanon sen nyt: kuten Kuuba tuottaa maailmalle lääkäreitä, tulevaisuudessa Suomi voisi tuottaa maailman parhaita opettajia – koko maapallon käyttöön.
Sampo kannustaa meitä sijoittamaan tietoon ja taitoihin, jotka mahdollistavat kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden rakentamisen.
Onni on mahdotonta vääryyksien kaatopaikalla.
Sampoamisen voi nähdä myös yhteisöllisenä prosessina. Se kutsuu meitä yhdistämään voimamme ja tietomme toisten kanssa, rakentamaan siltoja ja luomaan uusia yhteistyön malleja. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kumppanuuksia yritysten, julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen välillä, jotka yhdessä voivat kehittää ratkaisuja suuriin globaaleihin haasteisiin.
Lopulta, sampoaminen voi viitata myös henkiseen ja kulttuuriseen uudistumiseen. Se voi tarkoittaa arvojemme ja asenteidemme päivittämistä, uudenlaista suhdetta luontoon, toisiimme ja itseemme sekä kykyä kohdata ja hyväksyä muutos osana jatkuvaa uudistumisen prosessia.
Kaksi Teosta
- Ensimmäinen Sammon taonta sijaitsee kansallismuseon kattorakenteissa.
- Toinen minulle tuntemattomassa paikassa.
- Ensimmäisen tekoon osallistui taiteilijan lisäksi hänen poikansa Jorma Gallen-Kallela.
- Toista metsästin, pitkän remontin kokeneesta, ja uudelleenavatusta Ateneumista toukokuussa 2023, tuloksetta. Toivon että maalaus on edes kehyksissä!
- Molemmat mestariteoksia.
3. Sammon ryöstö
Kalevalan kertomus ryöstöretkestä on yksi kansalliseepoksemme kiehtovimmista tarinoista. Vaikka kyseessä on muinaisrunous, jälleen, yllättävän moni teemoista puhuttelee meitä edelleen nykypäivänä.
Miksi Sammon ryöstön tarina on ajankohtainen vielä tänäkin päivänä?
Sammon ryöstöretki, on pohjiltaan yhteisöllinen ponnistus, jossa Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen yhdistävät voimansa saavuttaakseen päämäärän.
Kalevalan tarinassa Louhi, Pohjolan emäntä, oli luvannut antaa tyttärensä Ilmariselle vaimoksi, jos tämä pystyisi takomaan Sammon, taianomaisen esineen, joka toisi yltäkylläisyyden ja onnen.
Ilmarinen suostuu tähän haasteeseen, ja kuten edellisessä tarinassa kerrottiin, hän onnistuu. Louhi myös pitää lupauksensa ja antaa tyttärensä Ilmariselle vaimoksi. Kuitenkin, Sampo itse jää Pohjolaan, eikä sitä tuoda Kalevalaan.
Väinämöinen ja hänen toverinsa tunsivat, että Sampo kuului heidän kansalleen. Kalevalaan. Että sen avulla voitaisiin tuoda suurta vaurautta ja onnea hänen kansalleen.
Tämän vuoksi hän johtaa retkikuntaa Pohjolaan varastamaan Sampoa takaisin Kalevalaan.
Nykymaailmassa yhteistyön merkitys on korostunut entisestään. Voisi vertaistaa että Suomi on jakaantunut vuoden 1910-tasolle. Yhteistyötä, ymmärrystä, ja tolkkua, tarvitaan enemmän kuin ikinä, tarvittavaan kurssinmuutokseen.
Omaisuuden ja voiman tavoittelu
Nyky-yhteiskunnassa monet pyrkivät kokoamaan vaurautta, joko taloudellista, tai muunlaista.
Sammon tarina muistuttaa meitä siitä, mitä rikkaudet vaativat ja mihin niiden tavoittelu voi johtaa. Kuten vaikka työttömyysmarkkinatukeen.
Tarinat kertovat ihmisen perimmäisestä pyrkimyksestä saavuttaa menestys ja onnellisuus, ja sen mahdollisista seurauksista.
Tarina Sammon ryöstöstä sisältää konfliktin, jonka ratkaiseminen vaatii neuvotteluja tai taistelua. Väinämöisen ja Louhen välinen mittelön Sammosta voisi myös peilata nykypäivän konflikteja, joissa valtiot ja yhteisöt kamppailevat rajoista, resursseista ja vallasta.
Kun Sampo lopulta putoaa mereen ja särkyy, sen palaset muuttuvat viljaksi ja tuovat onnen koko Väinölän maahan.
Tarinan lopussa, kun Sampo on särkynyt, konflikti alueiden välillä päättyy. Tämä on ajankohtaisempi teema kuin ikinä, Suomen ainutlaatuisen nykyaikaisen taidon konfliktien selvittämiseen.
Sammon ryöstön tarina on osa suomalaista kulttuuriperintöä. Se kertoo meille, keitä olemme ja mistä tulemme. Missä olemme käyneet ja taistelleet. Nykypäivän globalisoituvassa maailmassa, jossa identiteetti voi olla monimutkainen kysymys, Kalevalan tarinat, kuten Sammon ryöstö, auttavat meitä ymmärtämään itseämme osana pitkää ja rikasta historiaa..
Olen näyttänyt sinulle että Kalevalan kansanviisaudet eivät ole vain kaukaisia tarinoita menneisyydestä.
Ne ovat ohjenuoria, jotka voivat ohjata meitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Ne muistuttavat meitä siitä, että voimme olla sankareita omassa elämässämme ja yhteisössämme – ei miekka ja kilpi kädessä, vaan viisaudella, yhteistyöllä ja luovuudella.
Nämä viisaudet voivat olla avaimia, joilla nykysuomalaiset – ja miksei koko maailma – voivat löytää uuden alun, suunnan ja merkityksen elämäänsä. Kansanviisaudet palauttavat meidät siihen isoon kuvaan jossa muu maailma tarvitsee meitä.
”Väinämöistä pohtiessani huomasin, että Kalevalasta puuttuvat kelmit ja kieroilijat. Juonittelijoiden puuttuminen suomalaisesta muinaistarustosta viestii siitä, ettei kieroilu ole pysyvä ilmiö yhteiskunnassamme.”
― Kirjailija Risto Isomäki
Bonus – Museon aarre
Kansallismuseossa kannattaa käydä (se tosin on suljettuna alkuvuodesta 2024).
Näin omalla retkelläni vahvan isänmaan ja itsenäisyyden symbolin.
Edvard Iston maalaus ”Hyökkäys” on eräs merkittävimmistä suomalaisista taideteoksista, ja se kuvaa ajanjaksoa Suomen historiassa, jolloin maa oli taistelemassa itsenäisyydestään ja identiteetistään Venäjän vallan alla.
Iston maalaus on voimakas ja elävä. Teos esittää kaksipäistä kotkaa, joka ahdistaa nuorta Suomi-neitoa, yrittäen riistää tältä lakikirjan.
”Hyökkäys” ei ole vain taideteos, vaan myös poliittinen kannanotto. Se valmistui vuonna 1899, samaan aikaan kun Venäjän keisari Nikolai II manifestasi Suomen itsehallinon kaventamiseksi. Iston maalaus on siis myös reaktio tuon ajan poliittiseen ilmapiiriin; se on vastalause ja kritiikki Venäjän toimia kohtaan, sekä sananvapauden rajoittamista vastaan.
Maalauksen vaiheet ovat olleet moninaiset ja dramaattiset, aivan kuten teoksen aihekin.
Isto joutui piilottelemaan tauluaan poliittisen tilanteen vuoksi ja pakenemaan maasta sen kanssa. Taulu kulkeutui Iston mukana Ruotsin kautta Saksaan ja myöhemmin takaisin Suomeen, Alatornion pappilaan.
Jossain vaiheessa, Isto yritti päästä taulusta eroon, tietojen mukaan ”myymällä arpoja” (haloo arpajaishallinto?), mutta taulun voittanut helsinkiläisrouva ei uskaltanut ottaa sitä vastaan poliittisen tilanteen jännitteiden vuoksi. Tämän jälkeen Isto osti taulun takaisin.
Kertomuksen mukaan Isto myi maalauksen seuraavaksi luulajalaiselle liikemiehelle. Tästä omistajasta taulu siirtyi edelleen kunnallisneuvos Niilo Helanderille Heinolaan. Niilo Helanderin leski lahjoitti lopulta taulun Museovirastolle.
Edvard Iston ”Hyökkäys” on paljon enemmän kuin pelkkä maalaus. Se on ikoni, joka kuvaa Suomen historiaa, identiteettiä ja taistelua itsenäisyydestä ja oikeudesta määrittää oma kohtalonsa.
Teos, joka puhuu ajan yli ja muistuttaa meitä siitä, mitä se on vaatinut, että Suomi on nykyään itsenäinen ja demokraattinen valtio. ”Hyökkäys” on osa Suomen sielua, ja se herättää kunnioitusta suomalaisen identiteetin syvyydestä.
