Linnea Leino viihtyy yksin vaellusreiteillä – yksi asia luonnossa silti joskus mietityttää.
Näyttelijä Linnea Leino kertoo löytäneensä vaeltamisesta tavan olla rauhassa omien ajatustensa kanssa.
Vaikka yksin liikkuminen luonnossa herättää monissa kysymyksiä, hänelle se on vuosien aikana muuttunut luontevaksi tavaksi irrottautua arjesta.
Innostus retkeilyyn heräsi aikuisiällä
Leinon retkeilyinnostus alkoi aikuisiällä noin kymmenisen vuotta sitten. Erityisesti yksin vaeltaminen on jäänyt osaksi hänen tapaansa liikkua luonnossa.
– Kun menen metsään olemaan yksin, minulle ei tule yksinäinen olo.
Yksinäisyys voi olla vahvempi kaupungissa
Leino kuvaa kokemusta päinvastaiseksi kuin moni ehkä odottaisi. Hänen mukaansa yksinäisyyden tunne voi joskus olla vahvempi kaupungissa kuin metsässä.
Yksin liikkumisessa häntä viehättää erityisesti vapaus.
– Kun olen yksin, voin tehdä just, miten haluan, ja se on ihanaa.
Kaikki reissut eivät kuitenkaan ole menneet täysin suunnitelmien mukaan.
Yhdellä vaelluksella Repovesi–Mäntyharju-reitillä kengät alkoivat hiertää pahasti. Lopulta tilanne johti siihen, että kantapää repesi ja vaellus jäi kesken.
– Makasin teltassa ja mietin, että vitsi nyt voisin pohtia jonkun toisen ihmisen kanssa, että mitä tekisi.
Metsä ei pelota – mutta kohtaamiset voivat jäädä mieleen
Leino kertoo, ettei luonto itsessään aiheuta hänelle pelkoa. Sen sijaan yksittäiset kohtaamiset muiden ihmisten kanssa ovat joskus jättäneet epämukavan tunteen.
Hän sanoo kohdanneensa tilanteita, joissa hänen yksin liikkumistaan on kommentoitu tavalla, joka ei ole tuntunut hyvältä.
Erityisesti hän nostaa esiin kysymykset tyyliin:
”Miten noin nätti tyttö uskaltaa olla yksin täällä metsässä”.
Leinon mukaan sävyllä ja tilanteella on merkitystä siinä, miltä kommentit tuntuvat.
”Mielummin karhu kuin mies”
Hän toteaa myös, että jos pitäisi valita, kohtaisi mieluummin metsässä karhun kuin miehen.
– Yksikään karhu ei ole minua pelotellut, mutta sitten jotenkin ne limaiset miehet…
Samaan aikaan Leino korostaa, että suurin osa luonnossa kohtaamistaan ihmisistä on ollut ystävällisiä ja auttavaisia.
Yksi kommentti käynnisti laajan keskustelun
Juttu herätti runsaasti keskustelua ja keräsi satoja kommentteja.
Osa lukijoista kertoi ymmärtävänsä Leinon näkökulmaa. Moni nosti esiin sen, että yksin liikkuessa tuntemattomien ihmisten tarkoitusperiä ei voi aina arvioida etukäteen, mikä voi aiheuttaa varovaisuutta.
Toiset taas kokivat, että miehiin viittaava puhetapa oli liian yleistävää.
Keskustelussa nousi esiin myös ajatus siitä, että suurin osa retkeilijöistä käyttäytyy asiallisesti eikä yksittäisiä kokemuksia pitäisi tulkita kaikkia koskevina.
Kommenteissa käytiin myös keskustelua siitä, miten sama lause voidaan tulkita eri tavoin: toiselle huolenpitona, toiselle epämukavana kommenttina.
Useampi kommentoija huomautti, että tilanteen sävy, paikka ja aiemmat kokemukset vaikuttavat paljon siihen, miltä kohtaaminen tuntuu.
Pelko ei ole estänyt lähtemästä
Vaikka Leino myöntää olevansa luonteeltaan myös varovainen, retkeilyn tuoma kokemus on muuttanut suhtautumista.
– Olen aina pelännyt pimeää. On se vähän koomista, että vaellan yksin ja menen pimeään metsään yksin olemaan.
Hänen viestinsä yksin vaeltamisesta kiinnostuneille on lopulta melko yksinkertainen: kaikkea mahdollista ei kannata lähteä ennakoimaan.
– Jos miettii, mitä kaikkea kauheaa siellä voi tapahtua, niin into laskee aika nopeasti.
Leino suosittelee aloittamaan pienestä: lyhyellä reissulla, hyvällä säällä ja sellaisessa paikassa, josta pääsee tarvittaessa helposti takaisin.
Lähde: Yle