Suomen ikimetsät – miksi ne ovat korvaamattomia luonnon monimuotoisuudelle?

Oulangan kansallispuisto

Suomen ikimetsät ovat yksi maamme arvokkaimmista mutta samalla harvinaisimmista luontotyypeistä.

Ne ovat metsiä, joissa luonnon kehitys on saanut jatkua pitkään ilman merkittävää metsätaloutta tai muuta voimakasta ihmistoimintaa.

Ikimetsät tunnetaan myös vanhoina luonnonmetsinä tai aarnimetsinä.

Niiden arvo ei perustu vain vanhoihin puihin, vaan siihen, että ne sisältävät samaan aikaan eri-ikäisiä puita, lahopuuta, kosteita painanteita, pieniä aukkoja, sieniä, hyönteisiä, sammaleita ja monimutkaisen elinympäristöverkoston.

Suomessa suuri osa metsistä on talousmetsiä, joten jäljellä olevilla ikimetsillä on poikkeuksellisen suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Alla esimerkki siitä, miltä aarnimetsä voi näyttää.

Mitä ikimetsä tarkoittaa?

Ikimetsällä ei ole yhtä ainoaa arkikielen määritelmää, mutta luonnonsuojelussa sillä viitataan yleensä metsään, joka on säilynyt pitkään luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena.

Tyypillisiä piirteitä ovat:

  • hyvin vanhat puut
  • useita puusukupolvia yhtä aikaa
  • paljon eri-ikäistä lahopuuta
  • luonnollinen uusiutuminen
  • vähän tai ei lainkaan metsätalouden jälkiä
  • runsas lajisto

Ikimetsä ei ole siisti tai tasainen. Siellä näkyy kaatuneita runkoja, lahonneita puita ja eri kehitysvaiheita – juuri nämä tekevät siitä lajistoltaan rikkaan.

Kuinka paljon ikimetsiä Suomessa on jäljellä?

Suomen alkuperäisistä vanhoista metsistä suurin osa on aikojen saatossa otettu metsätalouskäyttöön.

Vanhoja ja luonnontilaisia metsiä on nykyisin eniten Pohjois-Suomessa, kun taas Etelä-Suomessa ne ovat huomattavasti harvinaisempia ja usein pieniä erillisiä alueita.

Luonnonvarakeskuksen ja ympäristöhallinnon aineistojen mukaan vanhojen metsien osuus pienenee voimakkaasti etelää kohti.

Kirjanpainaja on yleinen asukas ikimetsissä. Se pesiytyy puun ja sen kuoren väliin.

Miksi ikimetsät ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle?

1. Lahopuu ylläpitää tuhansia lajeja

Yksi tärkeimmistä syistä on lahopuu.

Kuollut puu ei ole metsän jätettä – se on elinympäristö.

Suomessa tuhannet lajit ovat riippuvaisia lahopuusta:

  • kovakuoriaiset
  • käävät
  • sammalet
  • sienet
  • jäkälät
  • monet linnut

Arvioiden mukaan noin neljännes Suomen metsälajeista hyötyy lahopuusta tai tarvitsee sitä elinkiertonsa aikana.

2. Ikimetsä toimii turvapaikkana uhanalaisille lajeille

Monet metsälajit eivät pärjää nuorissa talousmetsissä.

Ikimetsät tarjoavat:

  • tasaisemman pienilmaston
  • kosteutta
  • suojaa
  • jatkuvasti saatavilla olevia elinympäristöjä

Suomessa suuri osa uhanalaisista lajeista elää metsissä, ja vanhojen metsien väheneminen on yksi merkittävimmistä syistä lajien taantumiseen.

Liito-orava viihtyy aarnimetsissä.

3. Ikimetsät sitovat ja varastoivat hiiltä

Vanhoissa metsissä on paljon hiiltä paitsi puissa myös maaperässä ja lahopuussa.

Vaikka nuoret metsät kasvavat nopeasti, ikimetsien merkitys hiilivarastoina on suuri erityisesti pitkällä aikavälillä.

Tunnettuja ikimetsiä Suomessa

Oulangan kansallispuisto

Tunnettu vanhoista kuusimetsistä, rotkolaaksoista ja monipuolisesta lajistosta.

Oulangan kansallispuisto

Pisavaaran luonnonpuisto

Yksi Suomen tunnetuimmista vanhojen metsien kokonaisuuksista.

Patvinsuon kansallispuisto

Sisältää arvokkaita vanhojen metsien alueita sekä suo- ja metsämosaiikkia.

Patvinsuon kansallispuisto

Salamajärven kansallispuisto

Tunnetaan laajoista luonnonläheisistä metsäalueista.

Salamajärven kansallispuisto

Miten tunnistat ikimetsän retkellä?

Moni yllättyy, ettei vanha metsä näytä “täydelliseltä”.

Tunnusmerkkejä:

  • eri kokoisia puita vierekkäin
  • maassa runsaasti lahopuuta
  • kaatuneita runkoja
  • paljon sammalia ja sieniä
  • epätasainen rakenne

Jos metsä näyttää hyvin tasakokoiselta ja siistiltä, kyseessä on usein talousmetsä.

Kuvaus ikimetsästä: Alueella oli niin maassa kuin pystyssä olevaa lahopuuta eteläsuomen teollisuusmetsiin verratuna todella paljon. Vähän epäilen löytyykö Hausjärveltä mistään muualta vastaavaa määrää lahopuuta suojelemattomista metsistä.

Ikimetsien tulevaisuus Suomessa

Ikimetsät ovat nykyään luonnonsuojelun, metsätalouden ja ilmastokeskustelun keskeisiä teemoja.

Keskustelua käydään erityisesti siitä:

  • miten vanhat metsät tunnistetaan
  • mitä alueita suojellaan
  • miten luonnon monimuotoisuus ja metsätalous sovitetaan yhteen
  • kuinka paljon vanhoja metsiä tarvitaan lajien turvaamiseksi

Yhteinen lähtökohta on kuitenkin laajasti hyväksytty: vanhoilla metsillä on poikkeuksellisen suuri ekologinen arvo.

Ikimetsässä näkee usein kaatuneita puita, jotka ovat tärkeää ravintoa pienille eliöille.

Usein kysyttyä ikimetsistä

Onko ikimetsä sama asia kuin luonnonsuojelualue?

Ei aina. Ikimetsä kuvaa metsän ominaisuuksia, luonnonsuojelualue sen oikeudellista asemaa.

Voiko talousmetsä muuttua ikimetsäksi?

Pitkällä aikavälillä kyllä, jos se jätetään kehittymään luonnollisesti vuosikymmeniksi tai vuosisadoiksi.

Miksi lahopuu on tärkeää?

Se toimii elinympäristönä suurelle osalle metsälajistoa.

Missä Suomen vanhimmat metsät ovat?

Eniten luonnontilaisia vanhoja metsiä löytyy Pohjois-Suomesta.

Lähteet

  1. Metsähallitus – Luonnonmetsät ja vanhat metsät
    • Taustatietoa luonnonmetsien rakenteesta, lahopuusta ja suojelun merkityksestä.
  2. Suomen ympäristökeskus (SYKE) – Luonnon monimuotoisuus metsissä
    • Tietoa metsäluonnon monimuotoisuudesta, uhanalaisuudesta ja elinympäristöistä.
  3. Luonnonvarakeskus (Luke)
    • Metsien rakenne, hiilivarastot, metsävarat ja tutkimustieto.
  4. Ympäristöministeriö – Vanhojen metsien suojelu
    • Suomen vanhojen metsien suojeluperiaatteet ja ajankohtaiset linjaukset.

Vastaa